Joten tämä blogi on tullut tiensä päähän, katsotaan josko jaksaisin jossain vaiheessa alkaa taas kirjoittamaan uutta...
Hyvää joulua ja vauhdikasta uutta vuotta!
torstai, 20. joulukuu 2012
Kuvakato
Kaikki kuvat hävisivät kesän aikana kokonaan. Blogi on niin lohduttoman näköinen punaisine ruksineen, etten ole vaivautunut tätä päivittämään. Enkä taidakaan jaksaa
Joten tämä blogi on tullut tiensä päähän, katsotaan josko jaksaisin jossain vaiheessa alkaa taas kirjoittamaan uutta...
Hyvää joulua ja vauhdikasta uutta vuotta!
Joten tämä blogi on tullut tiensä päähän, katsotaan josko jaksaisin jossain vaiheessa alkaa taas kirjoittamaan uutta...
Hyvää joulua ja vauhdikasta uutta vuotta!
torstai, 3. toukokuu 2012
Popsi, Popsi porkkanaa...
Meidän elämä onkin muuttunut aika lailla sitten viime kirjoituksen! Tätä nykyä meillä asustaa nimittäin kaksi aussia
Nemi on saanut kaverin, joka tottelee nimeä Popo.
Popo, oikealta nimeltään Attic Angel's Love Mineola, on asustanut meillä pari kuukautta ja on varsin ihana aussietytön alku. Kuten kuvasta näkyy, Popo tai Popsi ei ole enää ihan pieni pentu, vaikka se hyvin pentumainen ulkonäöltään ja olemukseltaan onkin. 16.3. tuli yksi vuosi mittarissa täyteen! Popo on tuonut Nemin elämään paljon kaivattua seuraa ja iloa, koska Nemi on alusta asti ollut sen oloinen, että onnellisimmillaan se olisi kaverin kanssa. Nemi on ottanut Popon kotiinsa ja elämäänsä avoimin sylin. Luita ei jaeta KENENKÄÄN kanssa ja aluksi oli lelukori myös vahvasti vartioitua aluetta, mutta kun tämä ärsyke vaihtoi paikkaa on lelutkin ahkerassa yhteiskäytössä. Meidän huomiosta Nemi ei ole ollut ollenkaan mustasukkainen, joka on ollut yllättävää, koska yleensä se pyrkii vieraat koirat blokkaamaan meidän luota pois. Nyt meillä on siis kaksi koiraa sylissä ilman ongelmia, Nemi ei siis puske Popsia pois vaan tunkee itse vaan viereen!
Popokin on sopeutunut oikein mukavasti meille. Aluksi elämä kerrostalossa oli vähän jännittävää esim. rappuset ja hissi oli pelottavia, mutta ahkeran harjoittelun tuloksena kerrostaloasuminen sujuu ihan mukavasti. Ääniä rapusta ja naapureilta Popo on haukkunut aika runsaasti (kuulemma myös silloin, kun me ollaan pois), mutta aika hyvin ollaan saatu tätä epätoivottua piirrettä karsittua pois. Popo oppii asiat kyllä aika nopeasti! Pops on todella nöyrä koira ( siis aivan erilainen kuin Nemi), johon saa hyvin kontaktin ainakin ilman häiriötä. Ruoaka sille maistuu hyvin, joten nami palkka on aika kova juttu!
Popon suurin ongelma on hihnakäytös ja epävarmuus muiden koirien kanssa. Se kiihtyy ihan eri sfääreihin, jos koira tulee vastaan, mutta myös vapaana se on hyvin epävarma aluksi. Tapaaminen kaikkien kaverikoirien kanssa on lopulta mennyt hyvin, mutta alku on yhtä räyhäystä ja puolustautumista olematonta uhkaa vastaan. Mutta tämän kanssa tehdään töitä ja toivottavasti käytöstä saatais hieman lievennettyä. Yritetään myös saada Popon itsevarmuutta vahvistettua, ettei sen tarvitsis tuntea oloansa niin epävarmaksi. Epävarmuus johtuu varmaankin osittain siitä, että se on aikaisemmin Terhillä (kasvattaja) asuessaan ollut osa isoa koiralaumaa, jossa se on ollut pahnan pohjimmaisena, eikä sen ole ehkä samalla tavalla pitänyt tehdä omia päätöksiä kuin nyt meillä asuessaan. Mutta nyt jo ahkeralla treenamisella on saatu jonkun verran tuloksia aikaa, mutta työsarkaa riittää kyllä lisää. Ja olihan se toki Popolle iso muutos muuttaa meille kerrostaloon huomattavasti pienempään laumaan. Mutta on se hyvin kyllä sopeutunut ja uskon, että se viihtyy meillä tosi hyvin!
Tekemisestä ei ainakaan pitäisi olla puutetta! Kevään treenikausi on korkattu molempien kanssa oikein urakalla. Ei sitä paljon muuhun jää aikaa, kun treenikalenteriin on merkattu tottis-, toko-, haku-, jälki- ja viestitreenejä! Popon kanssa ollaan aloitettu aika lailla alusta ja ihan perusasentoa ja seuruu-asennon pitämistä parilla askeleella ollaan vasta tehty. Popon kanssa ei ole aikaisemmin paljoakaan treenattu, joten myös ihan peruskäskyjä harjoitellaan kotona ja häiriössä. Jälkikausi on Nemin kanssa aloitettu, ja tosi hienosti pieni paimen jäljestää! Intoa riittää edelleen vaikka kuinka paljon!! Popsin kanssa ollaan aloitettu haku treenit ja kyllä siitä tuntuis ihan innostunut hakukoira kuoriutuvan. Ensimmäisellä hämärässä oli vähän jänskää, mutta toisella kerralla en meinannut saada sitä pidettyä aloillaan! Myös viestiä jatketaan molempien kanssa. Popokin vaikuttaa viestistä tykkäävän, omalla porukalla kun ollaan viestitelty. Joten eiköhän siitäkin saada pätevä viestijä!
Popo on aivan valloittava koira ja on ollut todella ihanaa nähdä miten molemmat koirat nauttivat toistensa seurasta. Popo on sellainen rapsurohmu, joka tunkee syliin kuin syliin ensi epäilysten jälkeen! Innolla odotan miten elämä näiden kahden kanssa tästä jatkuu.
Tässä muutamia kuvia uudesta tulokkaasta:
lauantai, 24. joulukuu 2011
Hyvää joulua!!
perjantai, 9. joulukuu 2011
Nappula 2 v.
Tiistaina juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivän lisäksi tietenkin meidän oman Nappulan 2-vuotis synttäripäivää!! Nemi sai kakkua ja kaikkea!
Yllä Nepu ylpeenä synttärikakkunsa kanssa (josta meni tosin vatsa vähän sekaisin) ja pienenä rääpäleenä, jona se meille tuli.
Tosin muu lahjasaalis oli tänä vuonna heikohkonlainen, kun mamma käytti kaikki rahansa sunnuntaina messarissa vaan ihan tyhmiin harrastustarvikkeisiin kuten uuteen jälkiliinaan eikä sitten ostanutkaan mitään kivaa lelua Napulle, höh!
No osti mamma kuitenkin pari herkkuluuta, jotka on kaikki jo melkein syöty.
Synttäreitä vietettiin perinteiseen tapaan Siuntiossa, jossa Nemi sai peuhata Sannin kanssa. Sanni oli pitkästä aikaa riehutuulella, joten tytöt viipotti pitkin pihaa. Siiri oli varsin kiinnostunut Nemistä, taitaa vielä juoksunjälkeiset hajut tuoksua hyvältä Siirin nenässä, sen verran kiinnostunut se oli Nemin takapäästä.
Juoksut on tosiaan hieman hiljentänyt menoa, kun ei ole voinut vapaana mennä eikä olla kauheesti mitään treenattukaan. Huomenna on tän vuoden vika viestikerta, ei olla pariin kuukauteen päästy viestitreeneihin, kun aina on ollut jotain muuta eikä juoksujen takia olla omatoimisestikaan reenattu. Myös tämä kamala pimeys on hieman verottanut Nemin tekemisiä, kun metsään ei näe mennä eikä oikein mihinkään muuallekaan. Mutta tosi hienosti Napu on ollut kotona, vaikka tekemistä ei ihan hirveesti pienelle paimenelle olekaan ollut. Kotona on tosi rauhallinen eikä yksinkään ole ollut mitään ongelmia (koputtaa puuta ettei ole jatkossakaan). Tällaisia asioita ei kai kannattaisi ääneen julistaa.
Mutta on se Napu vaan niin ihana!
Elämä jatkuu samaan malliin, ehkä vuoden vaihteen jälkeen päästän taas halliin tokoilemaan, nekin on nyt juoksujen takia jäänyt väliin.
Tässä kuitenkin vielä muutamia kuvia syyskaudelta:
Viimeinen kuva on otettu tiistaina eli synttäripäivänä, kun Siuntiossa oli jo satanut ensiumi, täällä Espoossa sitä vielä odotellaan.
tiistai, 27. syyskuu 2011
Ihanaa syksyä!
Taas on aika sujahtanut hirveällä kiireellä ohitse. Kesä oli ja meni. Kaikenlaista puuhailtiin Nappulan kanssa, kaikki ei kuitenkaan mennyt aina ihan nappiin. Otettiin osaa heinäkuussa Australianpaimenkoirat ry:n järjestämälle toko-viikonlopulle Valkeakoskella. Oli muuten varsin mukavaa ja oli hauska nähdä paljon uusia ausseja, mutta omat osuudet ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi toivonut. Tuntui, että Nemi vaan näytti keskisormea aina, kun olisi pitänyt tehdä jotain. Minä silti opin paljon kuuntelemalla taitavaa ohjaajaa ja seuraamalla muiden suorituksia, mutta Nemin kanssa ei kyllä edistytty ollenkaan, jos jotain mentiin hirveällä vauhdilla taaksepäin. Oli harvinaisen masentavaa, kun koiraa ei kiinnostanut pätkän vertaa tehdä töitä mun kanssa ja pitipä oikein kaikkien aussie-ihmisten edessä alkaa painimaankin Nemin kanssa, kun koira vaan riekkui ja mesosi. Varsinainen floppi siis meidän omalta osalta! No, onneksi tästä on jo useampi kuukausi aikaa, niin olen minäkin jo lähes toipunut tästä traumaattisesta kokemuksesta! Muutenkin tuntui, että koko kesänä ei mistään ”järkevästä” toiminnasta tullut mitään, koiraa ei kiinnostanut tehdä ”töitä” eikä muakaan sitten huvittanut oikein hakemalla hakea itselleni paskaa oloa. Toko –viikonlopun jälkeen olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin koiran kanssa harrastamisen kanssa, mutta onneksi en ole kuitenkaan niin tehnyt.
Syksy toi paljon muutoksia meidän elämään, kun minäkin vihdoin menin ”oikeisiin” töihin. Nemin elämässä alkoi isojen tyttöjen ajat, kun työpäivän ajan joutuu olemaan ihan yksin. Ei tämän kanssa kyllä mitään ongelmia ole ollut (toivottavasti ei tulekaan), ja onhan Nemi tottunut olemaan hyvin yksin. Muutoshan tässä on se, että arjen aikataulu ja rutiini on muuttunut. Mutta hyvin on Nappula tosiaan asiaan tottunut. Päivisin yksinolo on saanut myös sen aikaan, että työpäivän jälkeen Nemi on ihan innoissaan lähdössä treeneihin. Meidän tekeminen ja ehkä myös mun ja Nemin välinen suhde on muuttunut aika paljon ja onneksi paljon parempaan. Ollaan käyty EKK:n toko treeneissä ja Nemi on ihan eri koira kuin kesällä tai viime keväänä, varsinkin tokon suhteen. Oon ollut tosi tyytyväinen sen tekemiseen ja siihen intoon millä se tekee. Tokihan sitä pitää tokossa aika paljon edelleen motivoida, että oikea vire säilyy, mutta se ei haahuile ja keskittyy muhun ihan eri lailla kuin ennen. Myös omatoimisesti treenaillaan lyhyitä hetkiä lähes päivittäin. Täytyy vaan muistaa, etten ahnehdi Nemin kanssa liikaa ja pitää huoli siitä, että se tekeminen on molemmille kivaa!
Jäljestämässä ollaan myös käyty Kikan opastuksella ja Nemi on oikein tosissaan syttynyt siihen hommaan. Se on niin into piukeena lähdössä jäljelle. Ollaan otettu uutena juttuna kulmia ja keppejä ne on sujunut tosi hyvin. Välillä on vieläkin vauhtia vähän liikaa, mutta ihan hurjan hyvin pieni paimen tekee töitä! Kesän jälkeen on ihanaa, kun on tullut myös paljon onnistumisia ja näkee kuinka innoissaan Nemi tekee töitä.
Ollaan myös koko perheen voimin aloitettu uusi harrastus: viesti. Ihan mahtava laji, josta tykkää sekä me kaksijalkaiset että karvaotuskin! Nemi etenkin tuntuu rakastavan tätä lajia. Päästiin mukaan Espoon Palveluskoiraklubin viestiryhmään ja ollaan käyty treeneissä nyt pari kertaa. Nappulalla on aivan mieletön vauhti ja into, jota muut ovat ihmetelleet ja kehuneet. Taitava pikku Neppari! Ollaanhan me itsekseen aikaisemmin jo vähän viestiteltykin, mutta tosi kiva kun päästiin ryhmään mukaan. Tietää ainakin, että on jotain tehnyt koiran kanssa oikein, kun intoa riittää. Jäljessä ja viestissä Nemiä ei tarvitse erityisesti motivoida, vaan se pelkkä tekeminen, kun saa itsenäisemmin tehdä töitä, tuntuu riittävän palkaksi. Tämän huomaa erityisesti verrattuna tokoon tai agilityyn, joissa molemmissa koira tarvitsee aika paljon motivointia.
Illat täyttyvät tällä hetkellä siis aika paljolti koiraharrastuksista, mikä on hyvä juttu! Mutta myös koirakavereita ollaan onneksi myös onnistuttu näkemään kiitettävän usein. Irlanninsetteri Hipun kanssa nähdään aika usein koirapuistossa. Myös Junon kanssa ollaan nähty lähes viikoittain. Viime viikonloppuna oltiin saaressa Casperin kanssa ja sieltä pois ajaessa poikettiin Siuntioon moikkaamaan Siiriä ja Sannia. Tänä viikonloppuna Voitto tulee meille hoitoon ja saa nähdä miten Nemillä ja Voitolla menee. Koirat on nähny pari kertaa ja se on sujunut hyvin. Voitto ei kuitenkaan ole ihan kaikkein sosiaalisimmasta päästä oleva koira, mutta Nemillä tuntuu olevan terve kunnioitus Voittoa kohtaa, joten luulen että viikonloppu sujuu hyvin!(toivottavasti!)
Ensi viikolla on viestitreeneissä esineruutua ja myöskin ampumista. Mielenkiinnolla odotan miten Nemi suhtautuu ampumiseen, kun se on kuitenkin aika (ääni)herkkä.
