Maanantaiaamuna lähdettiin Nemin kanssa ajelemaan kohti mun vanhempien mökkiä. Nemi on niin nätisti autossa, nukkuu suurimman osan ajasta eikä kitise juuri ollenkaan. Matka meni siis hyvin. Västanfjärdissä piti vaihtaa menopeli autosta veneeksi. Nemihän ei tietenkään ole venettä aikaisemmin edes nähnyt, saati ollut kyydissä, mutta eipä tyttö ollut moksiskaan. Isä nosti sen kyllä veneeseen, mutta veneessä se ei pelännyt yhtään. Katteli vähän maisemia tai kävi makaamaan mun jalkoihin.

Mökillä meitä oli äiti ja Casper vastassa. Casper oli Casper ja pikaisten haisteluiden jälkeen anto Nemin olla. Paitsi jos Nemi yritti nakertaa keppiä, löysi kiven, repi sammalta tai näytti siltä, että sillä olis ollut jotain herkkua, piti Catsperin käydä vähän ärisemässä. Kaikki saaressa oleva materia on siis Casperin, haukku se linnuillekin, jotka yritti lentää läpi sen ilmatilan

Mutta Nemi oli niin onnessaan juoksennellessa vapaana, Casperin perässä tai haistellessa uusia hajuja. Ja niin ihanan helppoa sitä pitää siellä, kun sen pystyi antaa vaan juosta edes takaisin sisälle ja taas ulos. Kauas se ei lähde ja tulee aina näkösälle kun huutaa. Tässä muutamia kuvia (Nemi näyttää jo niin aikuiselta joissain kuvissa):

Iltaa kohden aurinkokin alkoi näyttäytymään, joten piti ottaa muutama auringonlaskukuva

Kotiin lähdettäessä Nemi hyppäs veneeseen ihan itse ja oli taas ihan rentona koko reissun. Nemillä oli päällä uudet pelastusliivit, joita se aluksi vähän ihmetteli.

Laivakoirat Nemi ja Casper:

Kotona kerettiin olla muutama tunti, kunnes piti taas lähteä. Tällä kertaa ajeltiin Kirkkonummelle ensimmäiselle jälkikurssille. Vaikuttaa kyllä mukavalta lajilta ja kyllä Nemikin sai jutusta kiinni, kunhan vähän malttoi rauhottua pitämään nenän maassa. Kurssi vaikutti mielenkiintoiselta ja ohjaaja erittäin mukavalta. Ja ohjaaja onneksi tietää myös minkälaisia hösöjä aussiet voi olla, kun hänellä on itselläänkin aussie.

Kaikinpuolin jäi hyvä kuva ja innolla odotan, että päästään ensi viikolla uudestaan.