Viikko sitten käytiin tutustumassa uuteen pieneen kaveriin nimeltä Juno (Merry Moonray's Born to be my Baby).

Juno on siis pitkäkarvainen collie ja aivan valloittava pieni pallero. Nemi ei ollut ensimmäisellä tutustumiskerralla mukana, mutta perjantaina käytiin sitten Neminkin kanssa moikkaamassa pentusta. Tosi hienosti menikin! Nemi vähän ihmetteli, että mikä se tämmönen pieni rääpäle on, mutta tosi hienosti ja rauhallisesti tyttö oli. Junoa ulkona vähän jänskätti Nemi, mutta oli siitä myös kiinnostunut. Sisällä alkoi sitten enemmänkin kiinnostamaan ja Juno seuraili Nemiä. Nemi yritti leikittää pentua, mutta sen verran on vielä kokoeroa, ettei siitä oikein tullut mitään. Nemillä kun on vähän railakkaampi leikkityyli niin ehkä on parempi odottaa, että Juno kasvaa ennen kuin päästää niitä kunnolla temmeltämään. Hienosti Nemi ottikin rauhallisesti ja uskoi, jos käski lopettamaan. Kyllä niistä vielä hyvät kaverit tulee, kunhan Juno vähän kasvaa. Nemi pääsee myös pian pennunvahdiksi, kun mennään Junoa hoitamaan. Kameran akku päätti loppua just samalla sekunnilla, kun koirat tapas, joten yheiskuvia ei tällä kertaa saatu, mutta tässä pari ihanaa kuvaa Junosta:

Muuten Nepun elämään kuluukin agilityn ohella myös naksutusta. Ollaan pari kertaa käyty Espoon koirakerhon järjestämällä naksutinkurssilla ja ollaan otettu naksu myös arkielämässä käyttöön. Reilun viikon aikana sillä on saatu jo paljon aikaan. Ongelmia on viime aikoina ollut lähinnä vetämisessä. Tosi hienosti ollaan saatu vetämistä vähenemään ja ennen kaikkea kokoaikainen maan nuuskuttelu ollaan saatu vähenemään. Hienosti Nemi on tajunnut naksun idean ja ollaan jo useampi tosi onnistunut lenkki saatu aikaan. Tarkoitus olisi siis pystyä kävelemään reippaasti koira vierellä (ja silleen, että nenä ei olisi koko aikaa maassa) ja hihna löysällä. Nuuskuttelulenkit on sitten ihan erikseen. Muutenkin tuntuu, että naksusta on paljon apua kaikessa oppimisessa, kaippa se on se palkitsemisen oikea-aikaisuus, mikä ratkasee. Kurssilla ollaan opeteltu paljon uutta, lähinnä tokoliikkeitä ja muuta yleishyödyllistä.

Agiltykurssilla on myös ollut tosi kivaa. Nemikin on jaksanut keskittyä muhun ja tekemiseen, mikä on tehnyt treeneistä paljon mukavampia! Vielä kun itse osaisin ohjata koiraa niin eiköhän sekin onnistuisi paremmin. Mutta pääasia on, että kaikilla on kivaa!

Ens viikolla on Espoon koirakerhon järjestämä yhteistyökatselmus toko-ryhmiin. Vähän jänskättää, mitä siellä pitää tehdä ja osata. Hyvin Nemi alokasluokan liikkeita kotona suorittelee, tosin kaukana varmoista liikkeet vielä on. Mutta ulkona häiriössä ei aina niin hyvin menekään. Joten saas nähdä! Tosin eihän siellä vielä kisavalmiita koiria pidäkään olla (mihis sitä treeniä sitten tarvis), mutta silti vähän jänskättää!

Huomenna mennään Hankoseen Casperin seuraksi, tässä vielä pari kuvaa viime reissulta!