Taas on aika sujahtanut hirveällä kiireellä ohitse. Kesä oli ja meni. Kaikenlaista puuhailtiin Nappulan kanssa, kaikki ei kuitenkaan mennyt aina ihan nappiin. Otettiin osaa heinäkuussa Australianpaimenkoirat ry:n järjestämälle toko-viikonlopulle Valkeakoskella. Oli muuten varsin mukavaa ja oli hauska nähdä paljon uusia ausseja, mutta omat osuudet ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi toivonut. Tuntui, että Nemi vaan näytti keskisormea aina, kun olisi pitänyt tehdä jotain. Minä silti opin paljon kuuntelemalla taitavaa ohjaajaa ja seuraamalla muiden suorituksia, mutta Nemin kanssa ei kyllä edistytty ollenkaan, jos jotain mentiin hirveällä vauhdilla taaksepäin. Oli harvinaisen masentavaa, kun koiraa ei kiinnostanut pätkän vertaa tehdä töitä mun kanssa ja pitipä oikein kaikkien aussie-ihmisten edessä alkaa painimaankin Nemin kanssa, kun koira vaan riekkui ja mesosi. Varsinainen floppi siis meidän omalta osalta! No, onneksi tästä on jo useampi kuukausi aikaa, niin olen minäkin jo lähes toipunut tästä traumaattisesta kokemuksesta! Muutenkin tuntui, että koko kesänä ei mistään ”järkevästä” toiminnasta tullut mitään, koiraa ei kiinnostanut tehdä ”töitä” eikä muakaan sitten huvittanut oikein hakemalla hakea itselleni paskaa oloa. Toko –viikonlopun jälkeen olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin koiran kanssa harrastamisen kanssa, mutta onneksi en ole kuitenkaan niin tehnyt.

 
Syksy toi paljon muutoksia meidän elämään, kun minäkin vihdoin menin ”oikeisiin” töihin. Nemin elämässä alkoi isojen tyttöjen ajat, kun työpäivän ajan joutuu olemaan ihan yksin. Ei tämän kanssa kyllä mitään ongelmia ole ollut (toivottavasti ei tulekaan), ja onhan Nemi tottunut olemaan hyvin yksin. Muutoshan tässä on se, että arjen aikataulu ja rutiini on muuttunut. Mutta hyvin on Nappula tosiaan asiaan tottunut. Päivisin yksinolo on saanut myös sen aikaan, että työpäivän jälkeen Nemi on ihan innoissaan lähdössä treeneihin. Meidän tekeminen ja ehkä myös mun ja Nemin välinen suhde on muuttunut aika paljon ja onneksi paljon parempaan. Ollaan käyty EKK:n toko treeneissä ja Nemi on ihan eri koira kuin kesällä tai viime keväänä, varsinkin tokon suhteen. Oon ollut tosi tyytyväinen sen tekemiseen ja siihen intoon millä se tekee. Tokihan sitä pitää tokossa aika paljon edelleen motivoida, että oikea vire säilyy, mutta se ei haahuile ja keskittyy muhun ihan eri lailla kuin ennen. Myös omatoimisesti treenaillaan lyhyitä hetkiä lähes päivittäin. Täytyy vaan muistaa, etten ahnehdi Nemin kanssa liikaa ja pitää huoli siitä, että se tekeminen on molemmille kivaa!
 
Jäljestämässä ollaan myös käyty Kikan opastuksella ja Nemi on oikein tosissaan syttynyt siihen hommaan. Se on niin into piukeena lähdössä jäljelle. Ollaan otettu uutena juttuna  kulmia ja keppejä ne on sujunut tosi hyvin. Välillä on vieläkin vauhtia vähän liikaa, mutta ihan hurjan hyvin pieni paimen tekee töitä! Kesän jälkeen on ihanaa, kun on tullut myös paljon onnistumisia ja näkee kuinka innoissaan Nemi tekee töitä.
 
Ollaan myös koko perheen voimin aloitettu uusi harrastus: viesti. Ihan mahtava laji, josta tykkää sekä me kaksijalkaiset että karvaotuskin! Nemi etenkin tuntuu rakastavan tätä lajia. Päästiin mukaan Espoon Palveluskoiraklubin viestiryhmään ja ollaan käyty treeneissä nyt pari kertaa. Nappulalla on aivan mieletön vauhti ja into, jota muut ovat ihmetelleet ja kehuneet. Taitava pikku Neppari! Ollaanhan me itsekseen aikaisemmin jo vähän viestiteltykin, mutta tosi kiva kun päästiin ryhmään mukaan. Tietää ainakin, että on jotain tehnyt koiran kanssa oikein, kun intoa riittää. Jäljessä ja viestissä Nemiä ei tarvitse erityisesti motivoida, vaan se pelkkä tekeminen, kun saa itsenäisemmin tehdä töitä, tuntuu riittävän palkaksi. Tämän huomaa erityisesti verrattuna tokoon tai agilityyn, joissa molemmissa koira tarvitsee aika paljon motivointia.
 
Illat täyttyvät tällä hetkellä siis aika paljolti koiraharrastuksista, mikä on hyvä juttu! Mutta myös koirakavereita ollaan onneksi myös onnistuttu näkemään kiitettävän usein. Irlanninsetteri Hipun kanssa nähdään aika usein koirapuistossa. Myös Junon kanssa ollaan nähty lähes viikoittain. Viime viikonloppuna oltiin saaressa Casperin kanssa ja sieltä pois ajaessa poikettiin Siuntioon moikkaamaan Siiriä ja Sannia. Tänä viikonloppuna Voitto tulee meille hoitoon ja saa nähdä miten Nemillä ja Voitolla menee. Koirat on nähny pari kertaa ja se on sujunut hyvin. Voitto ei kuitenkaan ole ihan kaikkein sosiaalisimmasta päästä oleva koira, mutta Nemillä tuntuu olevan terve kunnioitus Voittoa kohtaa, joten luulen että viikonloppu sujuu hyvin!(toivottavasti!)
 
Ensi viikolla on viestitreeneissä esineruutua ja myöskin ampumista. Mielenkiinnolla odotan miten Nemi suhtautuu ampumiseen, kun se on kuitenkin aika (ääni)herkkä.