Popo, oikealta nimeltään Attic Angel's Love Mineola, on asustanut meillä pari kuukautta ja on varsin ihana aussietytön alku. Kuten kuvasta näkyy, Popo tai Popsi ei ole enää ihan pieni pentu, vaikka se hyvin pentumainen ulkonäöltään ja olemukseltaan onkin. 16.3. tuli yksi vuosi mittarissa täyteen! Popo on tuonut Nemin elämään paljon kaivattua seuraa ja iloa, koska Nemi on alusta asti ollut sen oloinen, että onnellisimmillaan se olisi kaverin kanssa. Nemi on ottanut Popon kotiinsa ja elämäänsä avoimin sylin. Luita ei jaeta KENENKÄÄN kanssa ja aluksi oli lelukori myös vahvasti vartioitua aluetta, mutta kun tämä ärsyke vaihtoi paikkaa on lelutkin ahkerassa yhteiskäytössä. Meidän huomiosta Nemi ei ole ollut ollenkaan mustasukkainen, joka on ollut yllättävää, koska yleensä se pyrkii vieraat koirat blokkaamaan meidän luota pois. Nyt meillä on siis kaksi koiraa sylissä ilman ongelmia, Nemi ei siis puske Popsia pois vaan tunkee itse vaan viereen!

 

Popokin on sopeutunut oikein mukavasti meille. Aluksi elämä kerrostalossa oli vähän jännittävää esim. rappuset ja hissi oli pelottavia, mutta ahkeran harjoittelun tuloksena kerrostaloasuminen sujuu ihan mukavasti. Ääniä rapusta ja naapureilta Popo on haukkunut aika runsaasti (kuulemma myös silloin, kun me ollaan pois), mutta aika hyvin ollaan saatu tätä epätoivottua piirrettä karsittua pois. Popo oppii asiat kyllä aika nopeasti! Pops on todella nöyrä koira ( siis aivan erilainen kuin Nemi), johon saa hyvin kontaktin ainakin ilman häiriötä. Ruoaka sille maistuu hyvin, joten nami palkka on aika kova juttu!

 

Popon suurin ongelma on hihnakäytös ja epävarmuus muiden koirien kanssa. Se kiihtyy ihan eri sfääreihin, jos koira tulee vastaan, mutta myös vapaana se on hyvin epävarma aluksi. Tapaaminen kaikkien kaverikoirien kanssa on lopulta mennyt hyvin, mutta alku on yhtä räyhäystä ja puolustautumista olematonta uhkaa vastaan. Mutta tämän kanssa tehdään töitä ja toivottavasti käytöstä saatais hieman lievennettyä. Yritetään myös saada Popon itsevarmuutta vahvistettua, ettei sen tarvitsis tuntea oloansa niin epävarmaksi. Epävarmuus johtuu varmaankin osittain siitä, että se on aikaisemmin Terhillä (kasvattaja) asuessaan ollut osa isoa koiralaumaa, jossa se on ollut pahnan pohjimmaisena, eikä sen ole ehkä samalla tavalla pitänyt tehdä omia päätöksiä kuin nyt meillä asuessaan. Mutta nyt jo ahkeralla treenamisella on saatu jonkun verran tuloksia aikaa, mutta työsarkaa riittää kyllä lisää. Ja olihan se toki Popolle iso muutos muuttaa meille kerrostaloon huomattavasti pienempään laumaan. Mutta on se hyvin kyllä sopeutunut ja uskon, että se viihtyy meillä tosi hyvin!

 

Tekemisestä ei ainakaan pitäisi olla puutetta! Kevään treenikausi on korkattu molempien kanssa oikein urakalla. Ei sitä paljon muuhun jää aikaa, kun treenikalenteriin on merkattu tottis-, toko-, haku-, jälki- ja viestitreenejä! Popon kanssa ollaan aloitettu aika lailla alusta ja ihan perusasentoa ja seuruu-asennon pitämistä parilla askeleella ollaan vasta tehty. Popon kanssa ei ole aikaisemmin paljoakaan treenattu, joten myös ihan peruskäskyjä harjoitellaan kotona ja häiriössä. Jälkikausi on Nemin kanssa aloitettu, ja tosi hienosti pieni paimen jäljestää! Intoa riittää edelleen vaikka kuinka paljon!! Popsin kanssa ollaan aloitettu haku treenit ja kyllä siitä tuntuis ihan innostunut hakukoira kuoriutuvan. Ensimmäisellä hämärässä oli vähän jänskää, mutta toisella kerralla en meinannut saada sitä pidettyä aloillaan! Myös viestiä jatketaan molempien kanssa. Popokin vaikuttaa viestistä tykkäävän, omalla porukalla kun ollaan viestitelty. Joten eiköhän siitäkin saada pätevä viestijä!

 

Popo on aivan valloittava koira ja on ollut todella ihanaa nähdä miten molemmat koirat nauttivat toistensa seurasta. Popo on sellainen rapsurohmu, joka tunkee syliin kuin syliin ensi epäilysten jälkeen! Innolla odotan miten elämä näiden kahden kanssa tästä jatkuu.